perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kuka kukin on ja mitä me olemme yhdessä?

Tällä kertaa paljastamme perjantai-illan kunniaksi Opesilta-blogin lukijoille projektiryhmän jäsenten suurimmat intohimot ja syvimmät salaisuudet. Postaus sisältää myös muutamia syvällisempiä ajatuksia ryhmätyöskentelystä.


Päivi: projektin äiti, joka juoksee legorobottien kanssa.

Emilia: BeeBottiin ihastunut Excel-ahertaja.

Lauri: historian ja digitalisaation sujuvasti yhdistävä monitaituri.

Sisko: wannabe-teini ohjelmoinnin ihmeellisessä maailmassa.

Projektiryhmä on kotiutunut pikkuruiseen työhuoneeseensa varsin hyvin; onhan yhdessä aherrettu jo kaksi kuukautta. Pikkuhiljaa toisten projektiryhmäläisten toimintatavat alkavat tuntua tutuilta, juttu luistaa ja ideat lentelevät vapaasti.

Projektityöskentelyn sujumisen kannalta on tärkeää, että projektiryhmän jäsenet pystyvät puhumaan kaikesta vastaantulevasta asioiden oikeilla nimillä. Vaikeat asiat täytyy pukea sanoiksi, jotta projektiryhmä pystyy tukemaan ja auttamaan. Ilon hetket taas tuntuvat sitä makeammilta, mitä läheisempien työskentelytovereiden kanssa ne saa jakaa. Kun työskentelyilmapiiri tukee avointa vuorovaikutusta, projektissa syntyy myös entistä todennäköisemmin laadukkaita tuotoksia projektin aihepiireistä.

Ryhmässä työskenteleminen vaatii jokaiselta paljon. Omien työskentelytapojen sovitteleminen projektiryhmän muiden jäsenten työskentelytapoihin edellyttää sitä, että kykenee sekä joustamaan että antamaan toisille vastuuta ja tilaa tehdä. Yhteisen tekemisen tavat ja läsnäolemisen muodot, sekä f2f että sähköisesti, muotoutuvat pikkuhiljaa kokeilun kautta.

Ollaan rohkeasti omia itsejämme ja muodostetaan samalla oma ja ainutlaatuinen projektiryhmämme, joka tähtää yhteiseen tavoitteeseen jokaisen vahvuuksia hyödyntäen ja uutta oppien.

-Sisko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti